Tammikuun viimeisenä viikonloppuna järjestettiin perinteinen Pihabongaus-tapahtuma, jossa havainnoidaan lintuja tunnin ajan itselleen parhaiten soveltuvassa paikassa ja seurassa. Useimmiten tapahtumaan kuuluva havainnointi suoritetaan lintujen talviruokinnan läheisyydessä, mikä takaa sen, että lintuja havaitaan lähes takuuvarmasti.

Tapahtuman aikana havaitut lintulajit yksilömäärineen ilmoitetaan Birdlife Suomen ylläpitämälle Pihabongaus-sivustolle, josta voi tiirailla tarkemmin mitä kaikkea tapahtumaan osallistuneilla 20 299 “pihalla” havaittiin. Tapahtuman organisoijana toimii siis BirdLife Suomi ry.

Vastaavia tapahtumia järjestetään muissakin maissa samaan aikaan: ainakin Englannissa, jossa tapahtuma tunnetaan nimellä Big Garden Birdwatch, ja Ruotsissa, jossa tapahtuma tunnetaan nimellä Vinterfåglar inpå Knuten. Tosin näissä ulkomaan tapahtumissa havaintojenkeruuikkuna vaikuttaa olevan täkäläistä kaksipäiväistä versiota pidempi.

**Kuva 1. Pihabongaukseen Jokioisten Kiipulla osallistui allekirjoittaneen lisäksi nuoripolvi: Aarni, Ronja ja Signe (puuttuu kuvasta).** Aivan koko havainnointiaikaa ei nuoriso jaksanut lintuja tarkkailla, koska pulkkamäki alkoi kiinnostamaan enemmän.

Tein tapahtumasta myös videon - teksti jatkuu alla

Vajaan 9 minuutin videossa ollaan itse Pihabongauksessa äänen muodossa. Kuvamateriaalia on tosin muiltakin päiviltä, mutta niin puhe kuin kaikki lintujen äänet on nauhoitettu bongauspäivänä. Myös osa käytetyistä kuvista ja videoista on kuvattu samana päivänä, muttei kaikki.

Linnut kadoksissa

Tälläkin kertaa Pihabongaus alkoi hyvin perinteiseen tapaan. Usein on käynyt nimittäin niin, että linnut ovat tupanneet katoamaan, tai ainakin harvalukuistumaan juuri valitulla bongaushetkellä. Niin kävi tälläkin kertaa, sillä osallistujaporukan saavuttua sisätiloista varsinaiselle bongauspaikalle ei lintuja näkynyt, saati kuulunut missään moneen minuuttiin.

Lintujen havannointi alkoi siis klo 12:19 ja luonnollisesti päättyi tuntia myöhemmin. Lämpötila oli asteen pari plusssn puolella ja ilmassa ohutta sumua.

Vajaa kaksikymmentä minuuttia aloituksesta, paikan päälle eli lintujen talviruokinnalle saapui yksinäinen, ja kovin hämmästyneen oloinen talitiainen. Pitkällisen tyhjän tiiraamisen jälkeen tämäkin havainto tuntui jo juhlittavalta asialta - ei ainakaan jääty nollakerhoon !

Bongauspaikkamme sijaitsi maaseudulla eteläisessä Suomessa, Lounais-Hämeessä, Jokioisten kunnassa. Havainnointipaikan ympärillä on pääosin sekä havupuuvaltaista metsää, että viljelysmaata, mutta nuorta taimikkoakin löytyy muutamien rakennusten lisäksi.

Ilman olemassa olevaa lintujen talviruokintaa havaittujen lintujen määrä näillä main olisi varmasti jäänyt todella alhaiseksi.

**Kuva 2. Pihabongauspäivän talitiainen (*parus major*) lintujen talviruokinnalla 28.1.2024, Jokioinen.** Talitiainen oli valtakunnallisesti toiseksi runsaslukuisin, siis yksilömäärältään toiseksi eniten havaittu, eli pihabongattu laji. Koko **Suomessa** talitiaisia **havaittiin** tapahtuman havaintojaksojen aikana yhteensä **142 844** yksilöä (tiedot 14.2.2024) ja meidän havaintopaikalla 23 kpl.

Yksittäisen talitiaisen saapumisen jälkeen alkoikin tapahtua jo enemmän

Mutta ennen kuin ruokinnalla alkoi käydä vilinä ja vilske, niin reilun sadan metrin päästä, peltoaukeaman takaa, lounaan suunnalta kuului muutamia kertoja käpytikan tjiksauttelu.

Usein käpytikka, joskus useampikin, viettää päiväänsä aivan muutaman kymmenen metrin päässä havainnointipaikalta ruokaillen pajallaan, joita on lähistöllä ainakin pari kappaletta, mutta kuinka ollakaan Pihabongauksen aikaan ei käpytikasta tehty näköhavaintoa laisinkaan.

Havainnointipaikan lähistöllä sijaitseva talviruokintapaikka on puutarhassa vähän avoimemmassa ympäristössä, muutaman omenapuun lähistöllä, viinimarjapensaiden seassa sekä ison ja tiheän pensaan vieressä, mikä on etenkin tiaisten suosikkipaikka vatsan täyttämiseen, sillä se tarjoaa erinomaisen suojan petoja vastaan.

Useimmiten ruokinnalle ilmaantuvat linnut, siis lähinnä tiaiset, saapuvat ruokinnan pohjoispuolella sijaitsevan havumetsikön kautta, jolloin linnut lentävät noin 30 - 40 metriä avoimessa maastossa metsän sijaan.

Niin kävi tälläkin kertaa; ja koska ruokinta oli yhtä talitiaista lukuunottamatta linnuista tyhjä, niin kunhan vain ynnäsi jokaisen metsiköstä ruokinnalle saapuneen linnun, niin yksilömäärien laskeminen oli tällä kertaa äärettömän helppoa.

**Kuva 3. Kuusen runkoa tutkaileva käpytikka (*dendrocopos major*) ikuistettiin 20.6.2023 noin viidenkymmenen metrin etäisyydellä pihabongauspaikasta.** Kuvan, kohtalaisessa vastavalossa oleva lintu vaikuttaisi olevan **nuori käpytikka**, koska kyseisellä yksilöllä on juuri ja juuri havaittavissa punaista väriä päälaella. **Nuorilla linnuilla päälaen päällä on punaista**, eikä koiras- ja naarasyksilöitä voi erottaa toisistaan ennen aikuispuvun vaihtumista. **Aikuisista** käpytikoista vain **koiraalla** on punaista niskassa päälaen ollessa kummallakin sukupuolella musta. Valtakunnallisesti Pihabongauksessa havaittiin **15 706** käpytikkaa (tiedot 14.2.2024), ja meidän havaintopaikalla tehtiin siis ääneen perustuva havainto yhdestä yksilöstä.

Tiaiset saapuvat

Noin kahdenkymmenenviiden minuutin kuluttua aloituksesta ruokintapaikalle alkoi saapua sinitiaisia, ja mikä ihmeellisintä, niin linnut saapuivat lähes tulkoon pareittain, muutaman sekunnin väliajoin, jolloin ne oli erityisen helppo laskea, kunhan vain ynnäsi kertyvään summaan jokaisen ruokinnalle saapuvan linnun.

Näiden sinitiaisten joukossa ruokintapaikalle saapui myös pari talitiaista.

16 sinitiaisen ja kolmen talitiaisen jälkeen lintujen tulo ruokinnalle lakkasi toviksi ja seuraavaksi havaittu uusi laji oli yli lentänyt yksinäinen keltasirkku (emberiza citrinella); havainto perustui jälleen linnun ääntelyyn.

**Kuva 4. Sinitiainen (*cyanistes caeruleus*) ruokintapaikalle sijoitetun kuusen latvassa 11.1.2024, Jokioinen.** Valtakunnallisesti sinitiaisia havaittiin tapahtuman havaintojaksojen aikana **79 260** yksilöä (tiedot 14.2.2024), mikä teki sinitiaisista neljänneksi runsaslukuisimman lajin. Omalla bongauspaikalla sinitiainen oli toiseksi runsain laji: 16 yksilöä.

Puolessa välissä Pihabongausta havaintolista näytti seuraavalta:

Parus major
Dendrocopos major
Cyanistes caeruleus
Emberiza citrinella

Näytti jo siltä, että yksilömääräisesti sinitiaiset ovat Pihabongauksen runsaslukuisin laji havaintojaksollamme, mutta lopussa talitiaiset kirivät rinnalle ja ohi.

Kuten sinitiaiset aiemmin, niin myös talitiaiset saapuivat talviruokinnalle suurempana joukkona, lähes tulkoon pareittain, lentäen muutaman sekunnin välein metsän suojista avoimempaan ympäristöön ruokintapaikalle.

Usein, tai oikeastaan aina, kun ulkona pihapiirissä olen lintuja seuraillut, niin linnut tulevat paikalle sekaparvina, sujahdellen lähipuihin vähän sieltä täältä, mutta nyt tällä kertaa tilanne oli toisin, kun tiaiset saapuivat ruokinnalle lähes puhtaina lajiparvina pohjoisen suunnan metsästä, eikä lainkaan muista ilmansuunnista.

Useimmiten pihapiirissä, tai vähintään sen tuntumassa on valoisaan aikaan aina joitakin lintuja, lähinnä siis tiaisia, jos vain talviruokinta on aloitettu; siksi tuntuikin erityisen kummalliselta, että linnut olivat bongauksen aloituksen aikaan tyystin kadonneet.

Ilmeisesti linnut olivat halunneet lähteä käymään vaihteeksi jossain kauempana ja olihan lämpötila suojan puolella, niin ravinnon tarvekaan ei ollut kovin suurta.

Ja se, mikä asiassa oli mielestäni kaikkein jännittävintä, tai ihmeellisintä; oli se, että tali- ja sinitiaset ilmeisesti viettivät päiväänsä lähimetsikössä, tai jossain kauempana sijaitsevalla ruokinnalla, ja saapuivat omalle ruokintapaikalle lähes tulkoon puhtaina lajiparvina, sillä ensin saapuivat ne 16 sinitiaista, mukanaan pari talitiaista, ja tästä noin 15 min. kuluttua paikalle putkahtivat metsän suojasta loput talitiaiset, 23 kpl.

Muutama minuutti talitiaisten jälkeen paikalle saapuivat myös arvon hömötiaiset (poecile montanus), kaksi yksilöä.

**Kuva 5. Hömötiainen (*poecile montanus*) lintujen talviruokinnan läheisyydessä olevan pensaan suojissa 20.1.2024, Jokioinen.** Pihabongauspäivänä havaitut kaksi hömötiaista olivat niin vikkeläliikkeisiä ettei niistä saanut otettua yhtään julkaisukelpoista kuvaa. Tapahtuman aikaan valtakunnallisesti tehtiin havaintoja yhteensä **17 728** yksilöstä, mikä tekee lajista 13. runsaimman (tiedot 14.2.2024).

Hömötiaisten määrä on tällä vuosituhannella dramaattisesti vähentynyt, ja ehdottomasti jotain tarvitsisi tehdä tämän kehityksen suunnan muuttamiseksi, sillä hömötiainen on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi. Tätä taantuvaa trendiä on erittäin vaikea hyväksyä; vielä muutama vuosikymmen sitten hömötiaisten kanta oli elinvoimainen.

Monien metsälintukantojen romahdus ei mielestäni ole mitenkään yllättävää, kun katselee nykyisiä metsätalouden runtelemia metsämaitamme.

Hömötiainen ja monet muut taantuneet lajit tarvitsevat vanhoja metsiä, joissa on runsaasti lahopuuta. Metsätalousmetsissä, eli puupelloissa luonnonmonimuotoisuus on minimaalista: eihän sellaisissa metsien irvikuvissa pysty selviytymään tyydyttävästi talven yli oikeastaan mikään lintulaji, koska ravintoa ja suojapaikkoja ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Ei lähellekään siinä määrin mitä luonnontilainen metsä tarjoaisi, eikä pesimäkaudella pesintäkään voi onnistua, koska pesäpaikkoja (lahopuuta tai pönttöjä) ei ole alkuunkaan riittävästi tarpeeseen nähden.

Nykyisellä metsäpolitiikan linjalla metsälajistomme alamäki jyrkkenee entisestään, mikä on erittäin surullista ja huolestuttavaa. Toki Suomi on luomassa monimuotoisuusstrategiaa minkä tavoitteena pysäyttää luontokato 2030 mennessä.

Tavoite on tottakai oikeasuuntainen, mutta epäilen vahvasti tavoitteen toteutumista, sillä luonnonvarojen ja metsien käytön vähentämiselle, tai edes metsien hakkuukierron pidentämiselle ei taida löytyä riittävästi kannatusta.

Matti Myöhäisenä urpiainen

Muutama minuutti ennen Pihabongaustunnin loppua, kuudenneksi ja samalla viimeiseksi havaituksi lintulajiksi tuli ylilentänyt, yksittäinen urpiainen (acanthis flammea).

**Kuva 6. Urpiainen kuvattuna talviruokintapaikan läheisyydessä olevan pensaan kätkössä, 20.1.2024, Jokioinen.** Urpiainen oli valtakunnallisesti runsaslukuisin lintulajimme Pihabongauksessa, sillä niitä havaittiin **156 560** yksilöä.

Pihabongauksemme lopullisesta havaintolistasta vuonna 2024 muodustui siis seuraavanlainen:

Parus major
LIntujen talivruokinnalla.
Cyanistes caeruleus
Lintujen talviruokinnalla.
Poecile montanus syn. Parus montanus
Lintujen talviruokinnalla.
Dendrocopos major
Äänihavainto lounaan suunnalta.
Emberiza citrinella
Kuulohavainto, lensi havaintopaikan yli.
Acanthis flammea
Lensi havaintopaikan yli.

Alun nihkeydestä huolimatta Pihabongauksesta muodostui jälleen erittäin mukava kokemus lähiluonnossa. Hienoja lintu- ja luontokokemuksia ei todellakaan tarvitse aina lähteä hakemaan omaa pihapiiriä kauempaa, sillä ihmeteltävää riittää paljon lähelläkin, kunhan vain pysähtyy katselemaan. Oman lähiluonnon tuntemus on mielestäni tärkeää, koska silloin havaitsee millaisia muutoksia luonnontilassa ja lintukannoissa tapahtuu.

Toki Pihabongauksen tunnin havaintojakso on varsin lyhyt aikaikkuna havaintojen tekemiseen, koska jo muutamaa minuuttia pidemmällä havaintojaksolla oma lajilista kyseiseltä päivältä olisi karttunut mm. korpilla ja punatulkulla. Mutta toisaalta tunti on sellainen aika minkä lähes jokainen kykenee ja jaksaa lintuja havainnoida. Tapahtuman ja lintutietouden kannalta onkin ollut erittäin miellyttävää nähdä osallistujamäärän kasvavan vuosi vuodelta.

Lopuksi vielä katsaus yksilömääräisesti TOP10 lajeihin Suomen, Ruotsin ja Englannin Pihabongauksissa sekä vähän tietoa tulevista lintutapahtumista.

Englannin Big Garden Birdwatch -tapahtumasta oli tosin tarjolla vain TOP6 tilasto, mutta alla on tekemäni listaus yksilömäärittäin eniten havaituista lajeista maittain. Tarkempia tilastoja voi katsella tapahtumien nettisivuilta, jotka oli listattu artikkelin ensimmäisessä kappaleessa, mutta myös kuvia klikkaamalla pääsee tiiraamaan tilastoja lähdesivustolta.

Huomaa, että tiedot ovat voineet muuttua tällä sivulla ilmoitetuista, koska uusia havaintoja on saatettu lisätä lähteenä käytettyihin tietokantoihin. Esimerkiksi Englannissa havaintojen virallinen keruuaika on vielä tätä artikkelia kirjoittaessa kesken.

Tulevia lintujen havainnointitapahtumia

Keväällä, varsinaisen lintusesongin koittaessa on tulossa myös muita BirdLife Suomen organisoimia valtakunnallisia lintujen havainnointitapahtumia, joista tunnetuin lienee Tornien Taisto, johon itsekin olen osallistunut muutamia kertoja Uuraisilla Miehinkäisen lintutornilla.

Tornien taistoon, mikä tänä vuonna järjestetään 4.5., en varmaankaan ole osallistumassa, mutta kiitos koronavuosien tapahtumavalikoimaan on syntynyt myös sellainen tapahtuma kuin Bongaa päivä pihalla (tänä vuonna 4.-5.5.). Ainakin tästä Bongauspäivästä on tulossa raporttia blogiin sitten, kun tapahtuma on takana päin, jos vain olen terveenä ko. ajankohtana ja pääsen osallistumaan.

Lisäksi käynnissä on ollut jo useamman vuoden BirdLife Suomen haaste: Tunnista 100 lintulajia, mikä haastaa ihmisiä havainnoimaan ja tunnistamaan vuoden aikana 100 lintulajia.

Itsekin aion tähän haasteeseen osallistua, ja kyseiselle projektille on tulossa oma sivu tänne AVWK Naturaan, josta lajilistan karttumista voi seurata.

Koska liikun ja havainnoin enimmäkseen lähiluonnossa, ja kaikista eniten kodin tuntumassa, pääosin jalkaisin liikkuen, niin osallistun haasteeseen ainakin sellaisessa omassa ekosarjassa, missä kerään lajilistaa kaikista pihapiirissä havaitsemistani lajeista (havainnot tehdään alle 500m säteellä kodista), ja lisäksi listaan koko Suomen alueella havaitsemani lintulajit ja mahdollisesti myös Jokioisten kunnan alueella havaitsemiani lintulajeja. Siinäpä sitä haastetta riittää tälle vuodelle.

Tähän loppuun sitten voisi veikata eri lajilistojen lajimäärän.

Veikkaan, että Pihapiiristä havaitsen 68 lajia, koko Suomessa 110, ja jos jaksan vielä Jokioisten lajilistankin kerätä, niin Jokioisilla havaitsen 79 lajia.

En siis ole varsinaisesti mikään bongari, joka retkeilee havainnoimassa muiden havaitsemia lintuja, mitä siis bongaus tai bongaaminen sanan varsinaisessa merkityksessä tarkoittaa. Lintujen perässä ei juurikaan tule autoiltua, vaan luontoretkeilyni on tapahtunut jo useamman vuoden vähintään 95% omin lihasvoimin ja havainnot ovat spontaaneja.

Artikkeli julkaistu 19.2.2024

Pihabongausta Jokioisilla 28.1.2024