Ilman luontoahan ihminen ei täällä avaruudessa väpättävällä pikkuplaneetallamme pärjää.

Luonto tarjoaa ihmisille elämämme perusosaset: veden, ilman ja ravinnon.

Mielestäni on päivänselvää, että ilman hyvinvoivaa luontoa edellä mainitut luonnon tarjoamat palvelukset ihmiskunnalle sekä muulle eliöstölle vaarantuvat.

Ja onhan luonto tärkeä ihan itsessään, sellaisenaan.

Mielestäni jokaisella eliöllä on itseisarvo riippumatta siitä onko eliöstä ihmiselle (taloudellista tai muuta) hyötyä tai haittaa, niin jokaisella eliöllä on oikeus elää ja lisääntyä, menestyä ja selviytyä näissä äärimmäisen ankarissa olosuhteissa.

Se jaksaa aina ihmetyttää minua kuinka kummassa, kaikki mitä ihmeellisimät laji pystyvät ylipäätänsä selviytymään täällä Pohjolan perukoilla esim. kylmän talven yli.

Luonto on loputon hämmästyksen ja inspiaraation lähde.

Metsät ovat olleet minulle rakkaat jo nuoruudesta lähtien.

Olen liikkunut paljon metsissä harrastuksieni ansiosta, olen harrastanut lintujen tarkkailun ohella myös metsästystä [josta sittemmin olen luopunut], ja nähnyt metsäluonnon monimuotoisuuden pala palalta katoavan.

Nuorena lintuharrastajana kiertelin lapsuuden kotipaikan lähiympäristön metsiä oikein urakalla ja ajokortti-iässä etsiskelin Uuraisten viimeisiä kuukkeleita, kun laji aikoinaan valittiin BirdLife Suomen toimesta vuoden lajiksi.

Ei niitä kuukkeleita enää löytynyt kovasta yrityksestä huolimatta. Ne oli menetetty metsäteollisuuden ahneuteen ja piittaamattomuuteen, ja voi olla, ettei kuukkeli enää koskaan palaa Uuraisille, ja pian voi olla edessä sama kohtalo myös hömötiaisen kanssa, koska laji on määritelty punaisessa kirjassa [2019] Suomessa erittäin uhanalaiseksi lajiksi.

Metsäluonnon monimuotoisuuden säilyminen tulevien polvien nautittavaksi on tällä hetkellä todellakin vaarantunut.

Elinympäristöjen suojeleminen on ainoa vaihtoehto pysäyttää luontokato ja lajien uhanalaistumiskehitys, koska päättäjät nukkuvat ja teollisuus ajattelee vain seuraavan vuoden tulosta, vaikka todellisuudessa pitäisi ajatella ja pyrkiä siihen, että tulosta syntyy vielä 200 vuoden päästäkin metsien elinvoimaisuus säilyttäen, eikä vain nyhdettäisi nyt ja tässä luonnosta irti kaikkea mitä sieltä vain irti lähtee.

Itse ainakin haluan, että mahdolliset lapsenlapsenlapsenlapselapseni pääsevät myös nauttimaan pirteän ja pelottoman hömötiaisen piipityksestä lähimetsässä vielä 200 vuoden päästä.

Hömötiainen on vanhojen metsien laji, ja koska vanhat metsät ovat pääosin kadonneet, niin eihän mikään ihme ole, etä myös hömötiainen on kadonnut sieltä mistä vanha metsä on hävinnyt .

Ja täytyy muistaa, että taantuneita ja uhanalaisia metsälajeja on Suomessa satoja; ja Suomen pitäisi muka olla sivistysvaltio, jonka kansalaiset ymmärtävät luontokadon vakavat seuraukset, niin ihmis- kuin muulle eläinkunnalle.

Kyllä, se muodostui yritykseni peruskiveksi.

Itse asiassa en juurikaan ole halunnut tehdä mitään, siis valmistaa tuotteita ihmisille joilla on jo aivan kaikkea ja sitäkin usein liikaa.

Yksinkertaisesti siksi, että nykyiset sukupolvet kuluttavat luonnonvaroja enemmän kuin olisi välttämätöntä ja tarpeellista.

Millaiset luonnonvarat ja millaisen luonnon tilan jätämme jälkipolville?

Kulutamme aina vain enemmän ja yhä kiihtyvämpään tahtiin, ainoastaan saadaksemme talouskasvua, vaikka eihän se talouskasvu vie meitä pitkälle, vaan ainoastaan hyvinvoiva luonto, nyt ja tulevaisuudessa.

Siksi yritykseni peruslähtökohdaksi muodostui ajatus, että minun on annettava luonnolle jotain takaisin.

Jos minä kerran toiminnallani kulutun luonnonvaroja ja muokkaan ympäristöjä pois luonnontilasta, lähellä tai kaukana, riippuen kuluttamieni hyödykkeiden alkuperästä.

Siksi päätin, että lahjoitan jokaisesta tuotteesta tietyn summan Luonnonperintösäätiölle vanhojen metsien suojeluun täällä kotimaassa.

Muistaakseni edesmennyt Ilkka Hanski on todennut, että vähintään 10 % metsistä tulisi olla suojelun piirissä, jotta luonnon monimuotoisuus säilyisi metsissäme edes välttävällä tasolla.

Siitä sainkin sitten ajatuksen, että tietyn tuotekohtaien summan sijaan lahjoitan Luonnonperintösäätiölle jokaisen ostoksen alvillisesta loppusummasta 10 %.

Se on Kekcusman lupaus.

Kun aiemmin en halunnut myydä mitään, niin tässä yrittämiseen kasvamisessa ymmärsin, että jos en minä valmista tuotteitani ja tarjoa palveluitani, niin joku muu sen tulee varmasti tekemään, eikä hänen tarkoitusperät ole välttämättä yhtä jalot kuin omani, mutta nyt minä ainakin yritän ja tarjoan kuluttajille aidosti ympäristöön positiivisesti vaikuttavia tuotteita ja palveluita.

Asiakashan sen sitten lopulta päättää, onko työlläni havaittavissa sellainen lisäarvo, että siitä kannattaa maksaa, ja tehdä siinä samalla hyvää luonnolle.